Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on iso kokonaisuus. Espoosta Karkkilan kautta Raaseporiin ja Hankoon asti. Siinä on lääniä hoidettavaksi. Alueuudistus Uudellamaalla onkin aika erikoisella tavalla Helsingin kanssa järjestetty.

Jos haluamme että sotepalvelut ovat tasapuolisesti saavutettavissa koko alueella niin emme voi ylhäältä ohjattuina, ikäänkuin taloudellisina paniikki-ratkaisuina lakkauttaa tärkeitä yksikköjä kuten vaikkapa Lohjan synnytyssairaalaa tuolta ja Porvoon päivystystä täältä jotta "pysyisimme raamissa."

Myös perustasojen palveluiden kuntoutushoidoista päihde- ja mielenterveystyöhön pitää jokaisessa alueen kolkassa olla mahdollisimman tasapuolisesti saavutettavissa. Perustuslain mukaan jokaisella on tähän oikeus. Saavutettavuus maksaa rahaa. Vasemmistolla on alue- ja kuntavaaliohjelmassa oma lisälehti vastaamaan tähän. Palvelut ovat turvattavissa reilulla tavalla kaikille, ei harvoille.

Tästä flyeristä tuli niin tajuttoman hieno että haluan jakaa sen teille ihan näin digitaalisestikin. Kohderyhmä: Westendiläinen sivistysporvari. 😅 No ei vaan, minä nyt vaan tykkään ukilta perimistäni puvuista. Saavutettavuuden hengessä kakkospuolen teesit tässä tekstinä:

PÄÄSLOGAN: "Laadukkaat kulttuuri- ja peruspalvelut kaikille!"

HYVINVOIVA ESPOO: 🏛️ Kuntalaisten yhdessä tuottamat palvelut vievät kohti reiluja työehtoja ja oikeaa yhteisöllisyyttä. 👨‍👩‍👧‍👦 Lapset ovat tärkein arvomme. 3+1-malli on investointi, joka vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin. 🎵 Kuntien tulee osoittaa kulttuurin ja luovan teollisuuden kansantaloudellinen arvo. 🏙️ Tapiolan uudistaminen puutarhakaupungin henkeä kunnioittaen, nyt!	HYVINVOIVA LÄNSI-UUSIMAA: 💰Alueiden rahoitus kuntoon kokonaisveroastetta nostamatta. 🚑 Uudenmaan hyvinvointialueiden rakenne kuntoon. 🛎️ Hoitotakuu kuntoon, pääsy omalääkärille viikossa.

Hyvinvointialueet ja niiden määrä on jatkuva porun aihe, vaikkei vetovastuu sotepalveluissa ja pelastustoimessa ole ollut niillä kuin vasta kaksi sekavaa vuotta. Yleisesti ottaen, alueille kannattaisi nyt ihan vaan antaa työrauha ja ennenkaikkea resurssit rakentaa sitä toimintaa parhaan ja paikallisen erityisosaamisensa turvin.

Hyvinvointialueiden määrän karsiminen voisi johtaa alueelliseen epätasa-arvoon, pitkiin välimatkoihin, lähipalveluiden lakkauttamisiin ja hallinnon haitalliseen keskittymiseen. Jos karsia pitää niin alueiden johtajien ylisuurissa palkoissa olisi kyllä varaa maltillistaa.

Poikkeuksen tähän tekee väkilukuun perustunut Uudenmaan ja Helsingin erityisratkaisu. Tämä viiden eri alueen hässäkkä jossa HUS hoitaa erikoissairaanhoidon ja kaikki muut omat perustason palvelunsa, ei selkeytä asioita. Täällä päinvastoin eri alueet osaoptimoivat talouspaineissa, vaikka eri hoitotasojen yhteistoiminta voitaisiin yhdistämällä saada luontevammaksi. Myös STM on tätä esittänyt. Eli asukastiheys tavallaan vaikuttaa siihen mikä on missäkin optimaalinen aluekoko.

Aluepolitiikka on murroksessa, jonka keskellä me mietitään mitä tapahtuu ja missä mennään. Miten hallinnon rakenne toimii ja kuka päättää? Useimmille lienee samalla selvää ettei palvelujen karsiminen, menojen kasvu ja saatavuuden ohjautuminen paremmin varustetulle väestörakenteelle köyhemmän kustannuksella, ole johtamassa mihinkään hyvään. Alueet ovat valtioneuvoston päättämän riittämättömän rahoituksen varassa eikä hyvinvoinnin tasa-arvosta voida puhua. Orpopurran jääkylmät arvovalinnat ainoastaan kumuloivat pahoinvoinnin kasvua alueilla ja ongelmien kasaantuessa lisäävät kuluja, eivät vähennä niitä. Alueiden ihmisillä tulee olla mahdollisuus päättää omien palveluidensa järjestämisestä. Hyvinvointialueiden rahoitus on turvattava antamalla niille verotusoikeus.