Kulttuuri
Taiteen ammattilaisuus on kasvun alusta
22/05/25
Sosiaaliturvan monenkirjavaa kasvustoa tulee karsia reippaalla kädellä. Rajalliset resurssit on kyettävä ohjaamaan pois tutkitusti turhasta byrokratiasta, tilastomarginaaleissa lymyävän myyttisen "laiskan" kyttäämisestä ja siirryttävä vaikuttaviin, työllisyyspolitiikkaa tukeviin toimiin. Talousoikeiston maailmankuvan vinoumaan perustuva virhe olisi poliittisen tahtotilan löytyessä korjattavissa - kasvava yhteiskunta tarvitsee perustulon.
Perustulo ei kuitenkaan riitä. Sen rinnalle tarvitaan malli joka turvaa aineettomien arvojen eteen työskentelevien yhteiskunnallisen aseman, tunnustamalla heidän koulutuksensa mukaisen ammatillisen statuksen ja arvon. Kysymys on meistä jotka käytämme kaiken tarmomme ja luovuutemme paiskimalla töitä sen eteen että muulla yhteiskunnalla olisi elämyksiä joista nauttia matalalla kynnyksellä kun omat suorittavat työt on tehty.
Yli kolmasosa kaikesta työn suorittamisesta tapahtuu epätyypillisissä työsuhteissa, silpputöissä ja pienyrittämisellä, eikä osuus ole vähenemässä. Tästä huolimatta hallitus toisensa jälkeen ja yhä edelleen ajaa yksinomaan kuukausipalkka-malleja soveltavaa yhteiskuntamallia kuin käärmettä pyssyyn.
Turvaverkkojen pitäisi erityisesti tunnustaa ne korkeakoulutetut jotka puurtavat taidetta, viihdettä ja sisältöä yhteiskunnan käyttöön vaikka mistään ei makseta mitään, toimeen ei tule, laskuja ei saa maksettua eikä valtaosa ymmärrä tekemisiemme arvoa ja tulonmuodostuksen monimutkaisuutta. Sitä loputonta ahkeruutta mitä tässä pelissä edes jotenkuten pärjääminen perusduuniin verrattuna vaatii. Minä uskallan sanoa näin; olen muusikon toimen ohella tehnyt päivätöitä 15 vuotta johtotehtävissä, hyvällä ja varmalla palkalla ja osaan arvioida kumpaakin viitekehystä uskottavasti.
Mikäli et lue kirjoja, käy keikoilla, näyttelyissä tai teatterissa niin älä sitten. Useimmat lukevat ja käyvät. Epäilen kuitenkin, että olet joskus katsonut televisiota tai kuunnellut radiota. Useimmat ajattelevat ettei kuukausipalkkatyön suorittaminen olisi mielekästä ilman sisältöjä joita luovan teollisuuden duunarit elämiimme tuovat. Mikäli emme kykene antamaan arvoa maamme halveksituimmille, kutsumuksesta työskenteleville ammattilaisille, ajatelkaamme edes sitä että luovat alat tuottavat tutkitusti yli 10-kertaisen hyödyn suhteessa julkisiin panostuksiin.
Kaikki kulttuuri ja taide eivät voi pärjätä markkinaehtoisesti - eikä niiden ei totta vieköön pidäkään. Julkisesti tuetuista juurista ja rönsyistä kasvaa vapaa taide joka lopulta mahdollistaa kaiken kaupallisen ja kansainvälistyvän kulttuurimme menestyksen. Tämä on oleellista. Olivatpa kyseessä sitten koulutetut, itse oppineet tai yrittäjämuotoisesti toimivat taiteen ammattilaiset, on meillä ammattiryhmän tunnistamiseen jo valmis työkalukin: tulorekisteri. Avoimen yhteiskunnallisen keskustelun taiteilijapalkasta tulisi vihdoinkin toden teolla alkaa.
Perustulo ei kuitenkaan riitä. Sen rinnalle tarvitaan malli joka turvaa aineettomien arvojen eteen työskentelevien yhteiskunnallisen aseman, tunnustamalla heidän koulutuksensa mukaisen ammatillisen statuksen ja arvon. Kysymys on meistä jotka käytämme kaiken tarmomme ja luovuutemme paiskimalla töitä sen eteen että muulla yhteiskunnalla olisi elämyksiä joista nauttia matalalla kynnyksellä kun omat suorittavat työt on tehty.
Yli kolmasosa kaikesta työn suorittamisesta tapahtuu epätyypillisissä työsuhteissa, silpputöissä ja pienyrittämisellä, eikä osuus ole vähenemässä. Tästä huolimatta hallitus toisensa jälkeen ja yhä edelleen ajaa yksinomaan kuukausipalkka-malleja soveltavaa yhteiskuntamallia kuin käärmettä pyssyyn.
Turvaverkkojen pitäisi erityisesti tunnustaa ne korkeakoulutetut jotka puurtavat taidetta, viihdettä ja sisältöä yhteiskunnan käyttöön vaikka mistään ei makseta mitään, toimeen ei tule, laskuja ei saa maksettua eikä valtaosa ymmärrä tekemisiemme arvoa ja tulonmuodostuksen monimutkaisuutta. Sitä loputonta ahkeruutta mitä tässä pelissä edes jotenkuten pärjääminen perusduuniin verrattuna vaatii. Minä uskallan sanoa näin; olen muusikon toimen ohella tehnyt päivätöitä 15 vuotta johtotehtävissä, hyvällä ja varmalla palkalla ja osaan arvioida kumpaakin viitekehystä uskottavasti.
Mikäli et lue kirjoja, käy keikoilla, näyttelyissä tai teatterissa niin älä sitten. Useimmat lukevat ja käyvät. Epäilen kuitenkin, että olet joskus katsonut televisiota tai kuunnellut radiota. Useimmat ajattelevat ettei kuukausipalkkatyön suorittaminen olisi mielekästä ilman sisältöjä joita luovan teollisuuden duunarit elämiimme tuovat. Mikäli emme kykene antamaan arvoa maamme halveksituimmille, kutsumuksesta työskenteleville ammattilaisille, ajatelkaamme edes sitä että luovat alat tuottavat tutkitusti yli 10-kertaisen hyödyn suhteessa julkisiin panostuksiin.
Kaikki kulttuuri ja taide eivät voi pärjätä markkinaehtoisesti - eikä niiden ei totta vieköön pidäkään. Julkisesti tuetuista juurista ja rönsyistä kasvaa vapaa taide joka lopulta mahdollistaa kaiken kaupallisen ja kansainvälistyvän kulttuurimme menestyksen. Tämä on oleellista. Olivatpa kyseessä sitten koulutetut, itse oppineet tai yrittäjämuotoisesti toimivat taiteen ammattilaiset, on meillä ammattiryhmän tunnistamiseen jo valmis työkalukin: tulorekisteri. Avoimen yhteiskunnallisen keskustelun taiteilijapalkasta tulisi vihdoinkin toden teolla alkaa.
Kulttuuripoliittinen Pioneeri
05/04/25
Pitää välillä muistutella teitä ja itseänikin siitä, että olen luovien alojen, vapaan kentän ja kulttuurin varsinainen esitaistelija, näissäkin vaaleissa Espoossa. Minä olen se kuka Kiurun laittomien korona-työsulkujen aikana järjesti yhden miehen mielenilmauksen "200 000 ääntä". Minun käteeni kuvataiteilija Jani Leinonen valoi historian ensimmäisen Muusikkojen liiton myöntämän Nyrkki- pokaalin. Olen ollut ydinjoukoissa järjestämässä Mitta on täysi! (2021)-, Ovet auki! (2022)- ja Sakset seis! (2024) suurmielenosoituksia. Minä yritän taistella koko vapaan kentän muusikoiden edunvalvonnan puolesta Freelancemuusikot ry:n johtokunnassa ja koko luovan teollisuuden etujen puolesta Eduskunnan Arkadia-seurassa.
Vaaliteltoilla on tultu jopa ärtyneenä puhumaan että kuinka sinä nyt kehtaat kulttuurista edes puhua kun meillä on niin paljon vaikeampiakin ongelmia.
Ymmärtäkää tämä: Kulttuurin 1,3 miljardin euron julkisella rahoituksella ala saa aikaan 14 miljardin euron tuotoksen, josta julkinen sektori kerää 3,4 miljardin euron tulot. Tästä rahoituksesta noin 500 miljoonaa on valtion rahoitusta*. Meidän alamme ovat siis kyenneet toimimaan aivan minimaalisella panostuksella tähän asti ja tuonut vastineeksi pöytään talouden kiertoa mahan täydeltä. Nykyhallinto on tappamassa lypsävää lehmää ja se on todella, todella tyhmää.
Taiteen rahoituksesta leikkaaminen juuri nyt, on lose-lose-tilanne minkä seurauksena emme näe säästöjä vaan päinvastoin: Lisää työttömiä taiteentekijöitä jotka vielä entisestään kuormittavat sosiaaliturvaa, vähemmän tulovirtoja ja arvon tuottoa yhteiskuntaan, apeita kansalaisia joilta matalan kynnyksen kulttuuripalvelut on viety pois.
Orpon hallitus on kyennyt kääntämään lupaukset kasvutoimista, velkaantumisen kääntämisestä ja sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta täydelliseen näköalattomuuteen yhteiskunnan jokaisella sektorilla, yli 64K työpaikan menetykseen ja siihen että ihan kaikkia vituttaa, ihan koko ajan. (Paitsi puolustusteollisuutta.)
Nyt näyttää olevan kuntien - ja teidän - vastuulla osoittaa myös luovan teollisuuden kansantaloudellinen- ja terveydellinen arvo. Muistakaa äänestää.
* = Taloustutkimus 2021
Vaaliteltoilla on tultu jopa ärtyneenä puhumaan että kuinka sinä nyt kehtaat kulttuurista edes puhua kun meillä on niin paljon vaikeampiakin ongelmia.
Ymmärtäkää tämä: Kulttuurin 1,3 miljardin euron julkisella rahoituksella ala saa aikaan 14 miljardin euron tuotoksen, josta julkinen sektori kerää 3,4 miljardin euron tulot. Tästä rahoituksesta noin 500 miljoonaa on valtion rahoitusta*. Meidän alamme ovat siis kyenneet toimimaan aivan minimaalisella panostuksella tähän asti ja tuonut vastineeksi pöytään talouden kiertoa mahan täydeltä. Nykyhallinto on tappamassa lypsävää lehmää ja se on todella, todella tyhmää.
Taiteen rahoituksesta leikkaaminen juuri nyt, on lose-lose-tilanne minkä seurauksena emme näe säästöjä vaan päinvastoin: Lisää työttömiä taiteentekijöitä jotka vielä entisestään kuormittavat sosiaaliturvaa, vähemmän tulovirtoja ja arvon tuottoa yhteiskuntaan, apeita kansalaisia joilta matalan kynnyksen kulttuuripalvelut on viety pois.
Orpon hallitus on kyennyt kääntämään lupaukset kasvutoimista, velkaantumisen kääntämisestä ja sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta täydelliseen näköalattomuuteen yhteiskunnan jokaisella sektorilla, yli 64K työpaikan menetykseen ja siihen että ihan kaikkia vituttaa, ihan koko ajan. (Paitsi puolustusteollisuutta.)
Nyt näyttää olevan kuntien - ja teidän - vastuulla osoittaa myös luovan teollisuuden kansantaloudellinen- ja terveydellinen arvo. Muistakaa äänestää.
* = Taloustutkimus 2021
Vaaliterveisiä & Kulttuuriparahdus!
27/03/25
Yhdistetty vaali-fiilistely ja KULTTUURIPARAHDUS: Eilen oli melko haipakka teema-päivä 🏃♂️! Ensin pysytettiin vaaliteltta ja sitten tehtiin sitä vaalityötä Otaniemessä jengillä. Mikki Kauste väsäsi hattaroita ja tarjosi minullekin, mutta kieltäydyin kun olen kuullut että sisältävät jonkin verran sokeria 🥳.
Siitä juoksin Eduskuntaan Arkadia-seuran kulttuurirahoituksen leikkausten vaikutusarvioseminaariin. Muistatte sen kun orpopurra leikkaa minun omalta toimialalta vailla minkäänlaista oppinutta käsitystä siitä kuinka pitkäaikaista tuhoa koko luovalle teollisuudelle tosiasiassa samalla aiheuttavat? Olen ehkä pari kertaa asiasta saattanut mainita.
Vastuuministerin kehuttiin "priorisoivan" tilaisuutta kiireisessä aikataulussaan. Näin oli sen hetken verran että hän kävi puhumassa omat valmistellut jaksuhalit ja terveisensä muttei suvainnut olla seuraamassa sen enempää hyvin valmisteltuja taustoitus-puheenvuoroja kuin vaikutusarvioiden asiantuntijoitakaan. Lähtiessään sanoi "jos voitte ne diat lähettää sitten emaililla". Emmeköhän me ole jo nähneet kuinka näiden puolueiden ministerit perehtyvät toimialansa, "jämäsalkun" huolenaiheisiin ja materiaaleihin. Rosa Meriläinen hymyilee. Paikalla olevat parlamentaristit somettavat ja purkavat meilejänsä (mm. RKPn Henrik Wickström). Jäikö kovasti valmisteltu tilaisuus näinollen jälleen kerran alojen sisäiseksi, kulttuurivaikuttajien itkuiseksi kalvosulkeiseksi?
Saara Hyrkkö piti sentään erinomaisen puheenvuoron lopuksi, kuten myös oman puolueeni Jessi Jokelainen. Kiitos Jessi, mainitsit lypsävän lehmän - sehän oli kuin suoraan omasta puheestani Vaasan kaupungintalolta syksyllä ❤️. VARFÖR SPARKA EN MJÖLKANDE KO?! Suurimmasta osasta muita puolueita ja edustajiensa puheenvuoroista ei voi muuta sanoa kuin että isä, he eivät tiedä mitä tekevät. En koskaan enää halua kuulla kenenkään parlamentaristin vähättelevän meneillään olevien kulttuurileikkausten suuruutta. Vastuuministeri Mari-Leena Talvitie (Kok), ehkä huomaamattaan mutta valitettavasti, teki omassa puheenvuorossaan juuri niin.
Itsellä yli vuosikymmenen jatkunu matalan kynnyksen kulttuuriklubi mitä olen pyörittänyt on jouduttu lakkauttamaan, mikä on heikentänyt osallisten jo muutenkin hiuskarvan varassa roikkunutta toimeentuloa ja työllisyyttä, yleisön pääsyä elämysten pariin ja rapauttaa osaltaan sitä “yhteiskunnan liikevaihtoa” eli kaikkea tapahtumien ympärillä pyörivää talouden kiertoa. Ja koska kuulen samoja tarinoita - ei vain muusikkopiireissä vaan ihan koko kentältä, oli se sitten teatteri, kuvataide, yhdistykset, mikä vaan luovan teollisuuden haara - joka puolelta, on näiden lukemattomien pientoimijoiden ahdingon ja pikkupurojen yhteisvaikutus jotain minkä suuruusluokka tulee todella ikävällä tavalla jossain vaiheessa esiin niille saatanan poliitikoille jotka tekivät tämän ymmärtämättä mitä tosiasiassa tekevät. Kun ne kuuluisat kokonaisvaikutusarvioinnit ovat tekemättä (mitä uneliaat muutama kansanedustajaa siis vihreitä ja vassareita lukuunottamatta eivät vielä eilenkään Eduskunnan A-auditoriossa kännyköidensä pläräämiseltä suvainneet ottaa tosissaan) niin vaikka päin persettä menee jo, on tämä vasta alkusoittoa.
Siitä juoksin Eduskuntaan Arkadia-seuran kulttuurirahoituksen leikkausten vaikutusarvioseminaariin. Muistatte sen kun orpopurra leikkaa minun omalta toimialalta vailla minkäänlaista oppinutta käsitystä siitä kuinka pitkäaikaista tuhoa koko luovalle teollisuudelle tosiasiassa samalla aiheuttavat? Olen ehkä pari kertaa asiasta saattanut mainita.
Vastuuministerin kehuttiin "priorisoivan" tilaisuutta kiireisessä aikataulussaan. Näin oli sen hetken verran että hän kävi puhumassa omat valmistellut jaksuhalit ja terveisensä muttei suvainnut olla seuraamassa sen enempää hyvin valmisteltuja taustoitus-puheenvuoroja kuin vaikutusarvioiden asiantuntijoitakaan. Lähtiessään sanoi "jos voitte ne diat lähettää sitten emaililla". Emmeköhän me ole jo nähneet kuinka näiden puolueiden ministerit perehtyvät toimialansa, "jämäsalkun" huolenaiheisiin ja materiaaleihin. Rosa Meriläinen hymyilee. Paikalla olevat parlamentaristit somettavat ja purkavat meilejänsä (mm. RKPn Henrik Wickström). Jäikö kovasti valmisteltu tilaisuus näinollen jälleen kerran alojen sisäiseksi, kulttuurivaikuttajien itkuiseksi kalvosulkeiseksi?
Saara Hyrkkö piti sentään erinomaisen puheenvuoron lopuksi, kuten myös oman puolueeni Jessi Jokelainen. Kiitos Jessi, mainitsit lypsävän lehmän - sehän oli kuin suoraan omasta puheestani Vaasan kaupungintalolta syksyllä ❤️. VARFÖR SPARKA EN MJÖLKANDE KO?! Suurimmasta osasta muita puolueita ja edustajiensa puheenvuoroista ei voi muuta sanoa kuin että isä, he eivät tiedä mitä tekevät. En koskaan enää halua kuulla kenenkään parlamentaristin vähättelevän meneillään olevien kulttuurileikkausten suuruutta. Vastuuministeri Mari-Leena Talvitie (Kok), ehkä huomaamattaan mutta valitettavasti, teki omassa puheenvuorossaan juuri niin.
Itsellä yli vuosikymmenen jatkunu matalan kynnyksen kulttuuriklubi mitä olen pyörittänyt on jouduttu lakkauttamaan, mikä on heikentänyt osallisten jo muutenkin hiuskarvan varassa roikkunutta toimeentuloa ja työllisyyttä, yleisön pääsyä elämysten pariin ja rapauttaa osaltaan sitä “yhteiskunnan liikevaihtoa” eli kaikkea tapahtumien ympärillä pyörivää talouden kiertoa. Ja koska kuulen samoja tarinoita - ei vain muusikkopiireissä vaan ihan koko kentältä, oli se sitten teatteri, kuvataide, yhdistykset, mikä vaan luovan teollisuuden haara - joka puolelta, on näiden lukemattomien pientoimijoiden ahdingon ja pikkupurojen yhteisvaikutus jotain minkä suuruusluokka tulee todella ikävällä tavalla jossain vaiheessa esiin niille saatanan poliitikoille jotka tekivät tämän ymmärtämättä mitä tosiasiassa tekevät. Kun ne kuuluisat kokonaisvaikutusarvioinnit ovat tekemättä (mitä uneliaat muutama kansanedustajaa siis vihreitä ja vassareita lukuunottamatta eivät vielä eilenkään Eduskunnan A-auditoriossa kännyköidensä pläräämiseltä suvainneet ottaa tosissaan) niin vaikka päin persettä menee jo, on tämä vasta alkusoittoa.
OKMn Kulttuurileikkaukset
18/03/25
OKMn järkyttävät päätökset yleisavustuksista taiteen ja kulttuurin valtakunnallisten yhteisöjen toimintaan: Tapakulttuuri, tapa kulttuuri. Sanaleikki on jäänyt mieleeni PPPn ja Pedro Hietasen legendaarisista radio-ohjelmista. Nyt näemme konkreettisesti kuinka taide ja kulttuuri, sen luomat työpaikat, tapahtumat, kerrannaisvaikutukset, talouden kierto, BKT-vaikutus, luova teollisuus ja hyvinvointi tapetaan. Me yritimme tästä varoittaa, viimeksi keräsimme parissa kuukaudessa 100K nimeä adressiin. Ei auta. Valtion johto ajattelee että kansalaisen "kulttuurinnälkään" riittää pari kaupallisesti toimivaa major-label lista-artistia lätkä-kannua huudattamaan. Että kaikki muu on kuluerä.
Tiesitkö että samalla summalla kuin mitä hallitus syytää pörssiyhtiöiden pyörittämään terveysteollisuuteen, puhtaana tulonsiirtona köyhiltä rikkaille - ei hoitojonoja lyhentämään tai hoitoon pääsyä helpottamaan - suomalaisen kulttuurikasvatuksen ja -ammattilaisuuden infrastruktuuri olisi voitu pelastaa monikymmenkertaisesti?
Tiesitkö että samalla summalla kuin mitä hallitus syytää pörssiyhtiöiden pyörittämään terveysteollisuuteen, puhtaana tulonsiirtona köyhiltä rikkaille - ei hoitojonoja lyhentämään tai hoitoon pääsyä helpottamaan - suomalaisen kulttuurikasvatuksen ja -ammattilaisuuden infrastruktuuri olisi voitu pelastaa monikymmenkertaisesti?
Kuntavaalit pt1 📌 Kulttuurin Kunnianpalautus
31/01/25
Uusi kulttuuripoliittinen selonteko linjaa että kulttuurin ja luovan teollisuuden edellytyksiä tulee parantaa vuoteen 2040 mennessä. Nykytodellisuus maalaa tämän minister1ön paperin kuitenkin räikeän noloksi ja yhdentekeväksi moraalipuhalteluksi.
Miten tällaiseen tavoitteeseen päästään kun sekä valtion että sen vanavedessä kuntien käytännön toimet ovat päinvastaisia, eli käytännössä omiaan tuhoamaan elintärkeää ja haurasta kulttuuritoiminnan ja -kasvatuksen perusrakennetta? Taide ja kulttuuri ovat meidän kaikkien perusoikeuksia ja talouden mittakaavassa mitättömiä mutta vahingollisuudessaan peruuttamattomia leikkauksia tuleekin tarkastella myös tästä näkökulmasta.
Kuntien viimeistään on näytettävä mallia ja pelastettava mitä valti0neuvoston tuhovimman jäljiltä pelastettavissa on. Kulttuurin kunnianpalautus, myös kuntavaale1ssa ✊!
Miten tällaiseen tavoitteeseen päästään kun sekä valtion että sen vanavedessä kuntien käytännön toimet ovat päinvastaisia, eli käytännössä omiaan tuhoamaan elintärkeää ja haurasta kulttuuritoiminnan ja -kasvatuksen perusrakennetta? Taide ja kulttuuri ovat meidän kaikkien perusoikeuksia ja talouden mittakaavassa mitättömiä mutta vahingollisuudessaan peruuttamattomia leikkauksia tuleekin tarkastella myös tästä näkökulmasta.
Kuntien viimeistään on näytettävä mallia ja pelastettava mitä valti0neuvoston tuhovimman jäljiltä pelastettavissa on. Kulttuurin kunnianpalautus, myös kuntavaale1ssa ✊!
